More recycled earrings

Tässä korvispari, jotka ei ole niinkuin perinteisesti identtinen toinen toisen kanssa, vaan vähän jotain muuta.

Kuvat kertokoon kaiken. 

Edit. Lisään vielä nimen. Nämä korvikset on nimeltään Blue Icecream. 

Naania

Leivoinpa tänään ensimmäiset naan-leipäni. Rupes tekemään mieli naan-leipää, tiesin kyllä ettei niistä tulisi ihan alkuperäisten veroisia, mutta yrittänyttä ei laiteta! 


Harmi kun en ottanut taikinasta kuvaa. Se oli niiin extra pehmeetä leivottavaa! Mikäköhän siitä teki niin sellaisen silkkisen pehmeän? Jogurtti? Luomu vehnäjauho? No, enivei, tässä on resepti, jonka mukaan tein. 

Intialainen naan-leipä

• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 2 dl vettä
• 1 tl suolaa
• 9 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 rkl öljyä

Voiteluun:

• 1 dl sulatettua voita
• 1 tl paprikajauhetta
• ripaus cayennepippuria
• 1 tl valkosipulisuolaa

Sekoita kuivat ainekset keskenään.
Kuumenna uuni 250-asteiseksi.
Sekoita kosteat ainekset keskenään ja lisää seos kuiviin aineksiin.
Sekoita taikina kulhossa voimakkaasti alustaen.
Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja jatka voimallista alustamista hyvin sitkon aikaansaamiseksi.
Jaa taikina paloiksi ja pyörittele ne palloiksi.
Anna taikinapallojen levähtää leivinliinalla peitettyinä 10 min.
Litistä taikina kaulimella tai piirakkapulikalla ajellen ohuiksi, soikeiksi leiviksi.
Anna leipien levähtää leivinpaperilla peitetyllä pellillä 5 min.
Paista 250-asteisessa uunissa n. 5 min. tai kunnes pinta saa väriä.
Hyvin alustetut leipäset paistuvat ilmatäytteisiksi palloiksi.
Sulata voi ja lisää joukkoon mausteet.
Sivele kuumat leivät voiseoksella, pinoa ja peitä ne leivinpaperilla tai liinalla. 

Tämä resepti löytyi ihan googlettamalla täältä: http://www.keittotaito.com/intialainen_naan-leipa.html


Itse en laittanut (löytänyt mistään) valkosipulisuolaa vaan valkosipulimurskaa. Vehnäjauhot oli luomua ja maustamaton jogurtti oli sitä Bulgarian jogurttia. Voitavoita ei ollut, joten käytin ihan laktoositonta Oivariinia. 

Mulla on ihana keittiöpyyhe. Sain sen tädiltäni (joka on graafikko!) lahjaksi. Tykkään eniten lahjoista, jotka on itse tehty, joissa on mietitty vastaanottajaa (tietenkin). Siten ihmiset antaa osan itseään toiselle, se on jotenkin ihana ajatus. 

Ja sitten lopputulos! 

Tadaa! 

Se ainakin näyttää naanille, eikö? Maku ei ollut ihan yhtä pehmeä ja semmonen, suussa sulava. Mutta ihan ok. Voitelu kyllä kruunasi naanin. 

Valkosipulimurkaa ja voilla päällystetty naan leipä, mmmm..... 

Samettiruusukatsaus III

Samettiruusut on jo nupullansa. Luulin, että ne kasvaa paljon nopeammin, etten ehtis aina ottaa kuvaa näistä vaiheista, ennen kun ne jo olis täydessä kukassaan. Mutta ihan hyvää vauhtia ne on kasvaneet. Otan aina kuvan kun oon äiten luona. Tässä taas teidän kaikkien iloksi (tai suruksi).

Takana sininen lobelia. Niitä näkyy aina kojuissa myytävän kaikkein halvimmalla, eikä ne kyllä näytäkään siinä miltään. Olinki yllättyny että toi on lobelia, niistä kannattaa pitää huolta niin ne myös on paljon näyttävämpiä, eikä vaan niitä 0,90e nuutuneita jämäkukkasia. 

Narcotic Magenta

Omat heikkoudet on hyvä tunnistaa, että niitten kanssa voisi elää. Tunnustan ja tiedostan, että minulla on riippuvuussuhde, joskin se ei ole täysin hallinnassa. Tällä kertaa repsahdin oikeen kunnolla. Nimittäin pinkkiin.

Ja nyt ei ole kyseessä mikä tahansa pinkki väri vaan tämä tietty violettiin vivahtava, mustalla ja valkoisella taitettu magenta. Kuulin lauantaina tuparivieraalta uusista Colttien väreistä, vihreistä, turkooseista, ja pinkeistä, joita myydään vain Ärrällä. Olihan semmonen sitten pakko hankkia. Sopivasti oli kynnetkin saaneet saman väristä maalia pintaan...







Terveisin,

vieraileva kirjottaja

Päivi Inari (from Päivi Inari Gallery)

Uusiokoruja, i love it!

Tänään, sain aikaseksi mun ihka ensimmäiset uusiokorut, tai fantasiakorut, kuten äitini sanoo. Otin raaka-aineet vanhoista koruista ja muusta, osa rihkamaa, osa hopeeta, osa jotain muuta. Tässä vähän kuvia.

Nämä aion pitää itse, onhan nää vielä aika "keharit", kuten taas siskoni sanoisi, mutta ite tykkään näistä kauheesti. Sit jos joskus osaan tehdä kestäviä kunnon uusiokoruja, voin ehkä antaa niitä muillekin.

E. Kaulakorun nimi: Silver Hippie. 

E. Killuttimen nimi: Nexus. 

Lisäys: 

Tein vielä yhden fantsukorun. Rannekorun entisestä kaulakorusta, korviksesta ja ketjunpätkistä sekä helmistä. 

E. Rannekorun nimi: Vinca Minor. 

Suoraa toimintaa

Katso : Näin Greenpeace iski

Mielästäni ihan onnistunut tempaus, toimittajat sai ainakin ikuistettua nuo, vaikka monet veti plakaatit nopeasti alas. Saadaan taas lisää keskustelua. Toivottavasti vaan ei huononna GP:n mainetta.

Superia

Oon aivan innoissani kaikista uusista herkuista, ruoista ja varsinkin kaikesta luomu- ja luontaishömpö- tyksestä! Sain maistella siskoni tekemää huippuhyvää mysliä ja ihastuin ihan kokonaan! Myslin nimi on Supermysli, mm. sen takia kun se sisältää superfoodia, mutta onhan se superhyvääkin!

Lähetin viime viikolla myslinsyöjä-tädilleni sitten tällaisen syntymäpäivälahjan, ainakin on itse tekemä ja kuulemma tykkäsi! Supermysli sisältää mm. gojimarjoja, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, 4 -viljan hiutaleita, ruisleseitä, cashewpähkinöitä, kaakaonibsejä ja monta monta muuta ihanaa raaka-ainetta. Kuivat ainesosat on paahdettu uunissa kookosöljyssä. Myslin oheen laitoin myös tuommosen luomu suklaapatukkasen, joka on maustettu mm. appelsiinilla ja karpaloilla. Nams!
Organic feels so good!
Musta tuntuu nyt, että tää blogi on menossa entistä enemmän suuntaan ekologisuus, luomu (sama asia?), kierrätys ja kirpputorit.

Serkkuni sitä mulle puhuikin, että kun ostaa jotain luomua tai esimerkiksi noita Fair Tradea tai muuta vastaavaa, tekee siitä ruokaa, tulee ihan tosi hyvä mieli! Suosittelen kaikkia luomutuotteita, ne maistuu paljon paremmilta ja tukee hyvää asiaa, aina!

Samettiruusukatsaus II

Kesäkuuksi sitten vaihtui. Seurailen taas samettiruusujen kasvua. Hyvin on jo kasvaneet, kerkesin vielä maalle ennen kuin ne puhkeaa kukkaan. Unohdinkin sanoa, että nämä samettiruusut kasvaa äitini pihaterassilla, ei siis meillä, se on tosi hyvä löytämään noita vähän ruostuneita ämpäreitä ja kattiloita, jotka soveltuu niin hyvin kukkien ruukuiksi. Taidan ehkä ottaa niistä täältä vielä enemmän kuvia ja tehdä oman postauksen, ihan vaan niiden kekseliäisyyden tähden, onhan se kierrätystäkin! Go äiti!

Tässä vielä kera tulilatvan ja ruusubegonian ja on siinä näköjään pelargoniakin äitini terassilla.